Tenttiin luvun tuskaa

Minä opiskelijana -postauksessa en pahemmin käsitellyt tenttiin lukua. Kommenteissa sainkin postaustoiveen aiheesta, joten tässä tulee. Olen kirjoittanut tämän valmistautuessani neurotieteiden perusteiden (NET) tenttiin, joten pitäisi ainakin olla tuoretta ja paikkansapitävää kokemusperäistä tietoa :D

Tenttiin luku omalla kohdallani on suurimmaksi osaksi taistelua epätoivoa vastaan. Joka ikisen kurssin kohdalla ajattelen, että opiskelen "ihan täysillä" alusta asti, mutta kuinkas käykään... Opiskelenhan minä tietenkin pitkin kurssia, mutta vasta viikkoa-paria ennen tenttiä alkaa se suurin urakka. Sitten ollaankin ahdistuksen ja epätoivon syövereissä, kun tajuan, etten osaakaan "mitään".

Henkinen puoli on opiskelussa pahin peikko ja paras voimavara. Kun saan sen haltuun, ei mitään ongelmaa. Mutta jos epätoivo pääsee niskan päälle, voitte uskoa, ettei opiskelusta tule senkään vertaa. Siksi tenttiin lukiessa pitää blokata kaikki "muut on parempia, oon niin hidas, miksen ymmärrä"-ajatukset pois. Vaikeaa on myös se, että vaikka opiskelen omaa ammattitaitoani, en tenttejä varten, tentit määräävät ajan, jonka voin opiskeluun käyttää. Kuten täällä mainitsin, mun tahdilla lääkis kestäisi varmaan tuplasti nykyiseen verrattuna ;)

Sitten niitä ihan oikeita tenttiinlukutapoja:  Jaan kurssin asiat kokonaisuuksiksi, joista otan aina suunnilleen yhden päivässä työn alle. Esimerkkeinä nyt NET-kurssista: yhtenä päivänä aistit, toisena hermoston rakenne ja kehitys, kolmantena motorinen puoli ja neljäntenä homeostaasi. Päivän aikana käyn läpi kaiken mahdollisen asiaan liittyvän - tai siis sen verran kuin ehdin. Pari kolme päivää jätän aikaa lankojen yhdistelylle eli kaikkien asioiden yhdistämisen loppusilaukselle. 

Itse tenttiin luku näyttää omalla kohdallani todella sekavalta. Tabletin välilehdissä on kymmenen eri sivua, luentodioja, oppikirjoja ja muuta hyödyllistä, joiden välillä suhaan etsien milloin mitäkin suuremman kokonaisuuden pientä yksityiskohtaa. (Ctrl+F on ahkerassa käytössä!) Selaan oppikirjaa ja välillä anatomian atlasta epätoivoissani ja sotken vihot täyteen mindmappeja, nuolia, muistisääntöjä ja kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Yritän saada tolkkua eri asioiden välisistä yhteyksistä, vaikka tuntuu, että perusasiatkin ovat hukassa.

Mutta lopulta asioissa alkaa olla pikkuisen järkeä. Kun tarpeeksi jankkaa asioita, ne alkavat asettua järjestykseen. Viimeisten parin päivän aikana kokonaisuudet hahmottuvat uudella tavalla. En osaa selittää, mitä siinä tapahtuu, mutta jokin loksahtaa kohdalleen. Ihan viimeiseksi tykkään selata koko tenttialueen läpi ja todeta, että edistystä on tullut. Silloin voin vihdoin ajatella olevani valmis tenttiin. Tiedän, etten osaa kuin murto-osan kaikesta, mutta tiedän osaavani tarpeeksi. Voisin siis sanoa, että paras edistykseni tapahtuu tenttiä edeltävän viikon aikana. Tosin viimeinen päivä ennen tenttiä menee useimmiten hukkaan, koska en vaan jaksa opiskella enää yhtään!  Ennen tenttiä hermoilen joka kerta, mutta itse tenttitilanteessa olen ihan tyyni. Teen sen minkä osaan ja lähden tentistä hyvillä mielin.

Tässä 1,5 vuoden aikana tärkein opiskeluoppi on ollut se, että omiin fiiliksiin saa ja pitää luottaa. Vaikka epätoivo pyrkii pintaan monisatasivuista englanninkielistä opusta kahlatessa, silti tiedän, että pärjään kyllä. Se vaan pitäisi muistaa etenkin niinä epätoivon hetkinä.

No mutta nyt on tenttiinluvut hetkeksi takana, onneksi. Lomalla ollaan siis ♥ Nyt kun tämä on kirjoitettu, en todellakaan uhraa tenteille enää ajatustakaan tämän vuoden puolella!