Uusia juttuja

Tänä syksynä olen päässyt tekemään monia asioita, joita en ole tehnyt aikoihin tai koskaan. Tässäpä pieni katsaus niihin!

Asunnon myynti
Eipä ollut kuvitelmissamme vielä pari vuotta sitten, että tekisimme comebackin vuokra-asumiseen. Ennemminkin tulevaisuudessa siinsi mahdollisesti oman kodin rakentaminen, vaikka se ajatuksena tuntuikin kaukaiselta. Kun myy asuntoa ensimmäistä kertaa elämässään, tulee vastaan paljon kaikenlaista, mitä ei ole osannut etukäteen ajatella. Ensimmäinen kierros asuntokauppoja on nyt koettu, joten seuraavalla kerralla kaikki on todennäköisesti selkeämpää!

Toteutuneita asuntokauppoja juhlistimme Puijon tornin ravintolassa. Loistavat ruuat ja mahtavat maisemat!


Irtisanoutuminen
En ole koskaan sanonut itseäni irti työpaikasta. Ennen tätä vuotta siis. Ennen entistä työpaikkaani olin tehnyt vain lyhyitä määräaikaisuuksia ja sijaisuuksia, joten vakituinen työ oli todellinen onnenpotku. Olen hyvin onnellinen siitä, että sain entisestä työpaikastani kokemusta ja varmuutta tehdä sairaanhoitajan töitä. Ilman sitä vaikkapa keikkailu tuntuisi paljon pelottavammalta ajatukselta kuin se nyt tuntuu. Oli myös hyvä päästä kokemaan reilun vuoden verran, mitä on pikkulapsiperhe-elämä, kun molemmat vanhemmat ovat töissä. Hektistä, sitä se on. Sen kokemuksen myötä osaan paremmin arvostaa perheen yhteistä aikaa ja vähemmän aikataulutettua elämää.

Irtisanoutuminen oli aika radikaalikin ratkaisu, koska opintovapaatakin olisin todennäköisesti saanut. Tiesin kuitenkin, etten ole palaamassa enää samaan työpaikkaan eikä se muuton vuoksi olisi kovin helppoa ollutkaan. Päätin, etten halua jättää entiseen asuinpaikkaan mitään siteitä, jotka eivät ole välttämättömiä. Tähän mennessä en ole päätöstäni katunut ja luotan siihen, että asiat järjestyvät jatkossakin.

Korkeakoululiikunta
Opiskelun taas yksi hyvä puoli: paljon liikuntamahdollisuuksia ja halvalla! Koko vuoden tarjonnan saa samaan hintaan kuin pk-seudulla yhden kuntosalikuukauden, joten tottahan tätä on hyödynnettävä. Olen kokeillut monia erilaisia jumppia ja samaa jatkan varmaan ensi vuonna, kun en vielä syksyn aikana ehtinyt kokeilla kaikkea kiinnostavaa. Suuri plussa korkeakoululiikunnalle tulee sunnuntaiaamun perhevuorosta, jonne voi tulla koko porukalla. Vaikka lapset alkuun vähän vierastivatkin suurta tyhjää salia, parissa tunnissa saimme kuitenkin hyvät pelit ja leikit aikaan ja hien pintaan. Yleensä ulkoilemme porukalla, joten välillä on kivaa vaihtelua pistää vaikka sählypelit pystyyn :)

Lääkiksen harkat
Tämän syksyn opinnoissa olemme päässeet itseopiskelun ja luentojen lisäksi myös harjoittelemaan oppimaamme käytännössä. Anatomian opintoihin on kuulunut opiskelukavereiden tutkimista (liikkeet ja liikelaajuudet, lihakset, luut, nivelet, kävely ja viimeisimpänä korva-nenä-kurkku-harkka) ja palpointia (tunnustelimme imusolmukkeita, pulssia eri kohdista) sekä elindissektioita. Olen päässyt ensimmäistä kertaa ikinä tutkimaan sian polviniveltä, sydäntä ja silmää. Ajatus näistä jännitti etukäteen, mutta oli helpottavaa huomata, että jälleen kerran asia tuntui etukäteen pahemmalta kuin todellisuudessa olikaan. Tähän toteamukseen turvaan myös tammikuussa alkavien dissektioiden osalta, niin ei tarvitse koko lomaa jännittää.

Melonta

Syyskuun puolella bongasimme kaverin kanssa liikuntailtapäivän tarjonnasta melonnan. Kaveri oli heti innoissaan ilmoittautumassa, minä vähän epäröin. Viimeksi olen melonut suunnilleen kymmenen vuotta sitten leirikoulussa, joten omat taidot hivenen epäilyttivät. Päätin kuitenkin uskaltaa, ja niinpä lokakuisena aurinkoisena iltapäivänä hyppäsimme kanoottiin ja lähdimme uskomattoman kauniille Rauhalahdelle kiertelemään. Meloimme yksissä tuumin läheisen saaren ympäri ja juttelimme niitä näitä. Vesillä tulee monesti todella tyyni olo. Yhtä aikaa tuntuu pieneltä ja toisaalta turvalliselta. Valitettavaa kyllä kuvamateriaalia tuolta reissulta ei ole, koska jätin puhelimenkin varmaan talteen sisätiloihin  - totta kai oletin, että saamme saman tien kanootin kumoon!

Nallelääkäröinti

Lokakuussa pääsin KYS:n lastenosastolle kolmen opiskelijatoverini kanssa nallelääkäröimään. Tehtävänä oli lähinnä jututtaa pikku potilaita ja hoitaa heidän pehmolelujensa mahdollisia kipuja tai vaivoja. Vaikka minulla runsaasti kokemusta lapsista onkin, halusin silti mukaan, koska "työn" puolesta kohtaamistilanteet ovat joka tapauksessa aivan erilaisia. Koska olen ollut harjoittelussa ja työskennellyt lastenosastolla sh-opintojeni aikana, osastolla olo tuntui ihanan kotoisalta. Kuten tk-päivien jälkeenkin, myös KYS:llä vierailu sai taas haikailemaan työelämään. Tämän vuoden puolella en enää ehdi mihinkään keikkalistalle, mutta ehkä ensi vuonna sitten!

Pyöräily

Jos on pakko valita kulkuvälineistä mieluisin, se on ehdottomasti pyörä. Ennen opintojen alkua etsiskelin sopivaa pyörää ja päädyin kolmivaihteiseen perusmalliin. Vaikka tähän asti pärjäsinkin yksivaihteisella, Kuopio on sen verran mäkistä seutua, että (vähintään) kolme vaihdetta on hyvä olla. Voin tässä ihan meidän kesken tunnustaa, että alkuun en voinut edes käyttää kolmosvaihdetta, koska polkeminen oli ihan liian raskasta ;D

Ensimmäistä kertaa KYS:n vierestä Puijonlaaksoon johtavan mäen alla ajatukseni oli: Oh, help! Mäki näytti kohoavan pystysuoraan, ja luonnollisesti ajattelin, etten ikipäivänä jaksa polkea tuota mäkeä ylös. Enkä jaksanutkaan ensimmäisellä enkä vielä toisellakaan opiskeluviikolla. Täällä uhosin, että vielä minä sen mäen päihitän, vaikka siihen menisi kymmenen vuotta. Haasteitahan toki pitää elämässä olla, ja tästä mäestä tuli (taas) yksi sellainen. Ja voi sitä voittajafiilistä, kun ihan uupuneena pääsee mäen huipulle. Oikeasti huippua huomata, miten kunto on kasvanut pyöräillessä! Nyt tosin on taas uudet haasteet edessä, kun alla on nastat... Niiden kanssa tunnetusti pyöräily on vieläkin raskaampaa. Mutta ehei, en luovuta ja ala kulkea bussilla - sehän olisi nynnyä!

Kesäkelejä odotellen!


Uuteen porukkaan pääseminen

Opiskeluporukka on ihan oma juttunsa, ja viimeksi olen sellaiseen päätynyt seitsemän vuotta sitten. Silloin meitä oli neljä tyttöä, joita yhdistivät sairaanhoitajaopinnot eikä juuri muu. Saman alan opiskelu on silti yllättävän vahva side, kuten olen myös tänä syksynä saanut todeta. On kivaa, kun lähes aina saa seuraa, kun sitä kaipaa. Välillä tosin nautin vaikkapa yksin syömisestä, koska kotona rauhallinen ruokailuhetki on harvinaisuus.

Muitakin ihmissuhteita olen yrittänyt solmia urakalla, vähintään niin, että kasvotuttuja saisi. En usko, että olisin sosiaalisesti näin aktiivinen, ellei olisi pakko. Olen siis tutustunut todella monen ventovieraan kanssa, mikä ei todellakaan ole minulle erityisen luontaista tai edes luontevaa. Ystävällinen ja kohtelias osaan kyllä olla ja small talk'kin luonnistuu, mutta syvempi tutustuminen vaatii minulta aina erityistä tsemppausta. Tämän syksyn "tavoite" on kuitenkin saavutettu ja uusia tuttuja saatu, mistä olen tietysti hyvin iloinen :)

Summa summarum: paljon uusia kokemuksia, suurempia ja pienempiä, on takana, mutta on niitä varmasti edessäkin. Uusia seikkailuja kohti siis!