5.12.2016

Totaaliväsymys

Nyt se on tosi lähellä, nimittäin totaaliväsymys opiskelun suhteen. Enää ei puhuta mistään pienestä ohimenevästä väsymyksestä, joka korjaantuu, jos saa yhden yön nukuttua kunnolla. Nyt puhun lamauttavasta väsymyksestä, joka tekee opiskelujuttuihin tarttumisesta todella vaikeaa. Itseni tuntien tämä fiilis ei ennusta hyvää, vaan tällainen väsymys on viimeinen varoitus siitä, että nyt on pakko hidastaa. Tällaisella fiiliksellä jäljellä olevat 1,5 opiskeluviikkoa tuntuvat loputtoman pitkiltä. Jäljellä on siis vielä elinanatomian tentti, muutama ryhmätapaaminen ja luento. Viimeisetkin elinanatomian luennot on käyty ja nyt pitäisi "enää" saada asiat iskostettua päähän. Se ei ole helppo tehtävä, eikä itsekriittinen ja vaativa luonteeni helpota asiaa. Minä haluan pärjätä, minä haluan oppia, minä haluan menestyä. Mutta entä jos ei vain jaksa?




Olen tosi lähellä sitä pistettä, josta puhuin Kun opiskelu tökkii -postauksessa. Sitä hetkeä, että on parempi luovuttaa, mitä se missäkin tilanteessa tarkoittaakaan. Nyt jos koskaan on minun aikani laskea rimaa, mikä minulle tarkoittaa sitä, että opiskelen elinanatomian jotenkuten. En edes yritä oppia sitä niin hyvin kuin opin edellisen anatomian kurssin. Käyn tentissä kyllä, mutta voi olla, että joudun sen uusimaan. Kun olotila on tämä, on ihan turha piiskata itseään johonkin loistosuoritukseen. En vain kykene siihen juuri nyt.

Koko syksyn ja vuoden olen ollut tosi reipas ja positiivinenkin, yrittänyt keskittyä hyviin puoliin ja tsempannut itseäni kerta toisensa jälkeen. Kulunut vuosi on sisältänyt tosi monta asiaa, jotka jo yksittäinkin olisivat stressaavia. Kun isoja muutoksia laitetaan monta päällekkäin, onko ihmekään, että lopulta tulee raja vastaan. Kivatkin tapahtumat, juhlat ja muut alkavat tuntua velvollisuuksilta, joihin ei millään jaksaisi lähteä. Luennoilta jää helpommin pois, kun ei jaksa poistua kotoa. Haluaisi tehdä hirveästi kaikkia juttuja, mutta ei vain jaksa, kun velvollisuuksiakin on jo liikaa. Opiskelu syö yhä suuremman osan valveillaoloajasta - jos ei konkreettisesti, niin ajatuksissa. Haluaisin jo jättää opiskelut vähemmälle ja keskittyä joulun valmisteluun ja fiilistelyyn, mutta ei auta - vielä pitää viikko jaksaa.




Valoa on toki tunnelin päässä. Enää reilu viikko, enää yksi tentti. Ehkä lohduttavinta on tieto siitä, että heti joululoman alettua pääsemme miehen kanssa muutamaksi päiväksi kahden kesken lomalle. Olemme kumpikin olleet koko vuoden enemmän ja vähemmän lujilla, joten olemme pienen kaupunkilomamme totisesti ansainneet! Pikkuiset jäävät hyvään hoitoon tutuille ihmisille, joten heidänkään pärjäämisestään ei tarvitse kantaa huolta, vaikka helposti stressaantuvaa ja huolehtivaista tyyppiä olenkin.

Takerrun ihan naurettavuuteen asti siihen hetkeen, kun tentin jälkeen saan astua - toivottavasti kohtuullisen huolettomana - ulos yliopiston ovesta ja ajatella, että tulen takaisin vasta ensi vuonna. Nautin jo etukäteen ajatuksesta, että saan sulloa anatomian kirjat muutamaksi viikoksi kaapin perukoille ja jättää työpöydälleni pelkästään kasan romaaneja, jotka aion ahmia joululoman aikana. Näitä ajatellessa alkaa väkisinkin hymyilyttää. Enää viikko, äkkiä se menee!

Jakaako joku kanssani samantyyppisiä fiiliksiä? Vertaistukea kaivataan :D

10 kommenttia:

  1. Sama fiilis täälläkin, vaikken lääkiksessä olekaan ("ainoastaan" haen sinne). Pikkuhiljaa alkaa syksyn pääsykokeisiin luku olla paketissa ja vielä olisi parille viikolle tehtävää. Samalla yliopisto pukkaa omia tenttejään päälle Eli tsempattava on, jos meinaa olla vielä parin viikon päästä hengissä:D Itseäni helpottaa ajattelu, että kun olen lomalla, voin oikeasti todeta tehneeni viimeiseen viikkoon asti 110% teholla hommia. Helppoa se ei ole, mutta luulen että se fiilis tuo tarpeeksi suuren onnistumisen tunteen loppukirille.

    Onneksi pääset pian lomailemaan miehen kanssa, tekee varmasti molemmille hyvää:) Tsemppiä vielä viimeisille rutistuksille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä, sitä tosiaan tarvitaan tähän viimeiseen puristukseen ennen lomaa! Huh, tuo hakuprosessisi se vasta stressaava onkin, kun vielä "ylimääräisetkin" opiskelut pakkaavat päälle. Ensi vuonna sitten tuskailet näiden lääkiskurssien kanssa ;)

      Eipä tässä auta kun pitää katse tiiviisti lomassa ja painaa laput silmillä duunia :D Mutta sitten se palkitaan, kun loma viimein alkaa! Paljon tsemppiä sullekin ja ihanaa joulun odotusta :)

      Poista
  2. Erittäin tuttua... Itsellä olisi kaksi viikkoa vielä. Tentit 19., 20. ja 21. päivä. :)))) Voi pylly. Itse opiskelen tietojenkäsittelyä, joka on varmaan aika rentoa touhua lääkikseen verrattuna, mutta tuo pikkulapsiarki tähänkin omat haasteensa. Matematiikan demoja saa väkertää kaikki hyppytunnit ja viikonloppuna sitten ohjelmoinnin demoja päiväuniaikaan ja öisin. Missä ihmeen välissä tentteihin olisi tarkoitus lukea? :D No onhan tuossa tuo yksi viikonloppu... Ei taida ihan kolmeen tenttiin riittää. Ajattelinkin siis suorittaa "helpot" kurssit kirkkaasti läpi ja vaikeimman (matematiikka) kohdalla luottaa uusintaan. Joululomalla ehtiikin onneksi laskeskella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän kaikki opiskelu ole välillä raskasta ja hankalaa, varsinkin lapsiperheen keskeltä :) Tuota olen välillä itsekin miettinyt, että missäköhän välissä oli tarkoitus kaikki nämä asiat hoitaa :D Onneksi olin alkusyksystä niin reipas, ettei nyt tarvi oikeastaan muuta kuin hoitaa tuo tentti alta pois.

      Hurjalta kuulostaa sinunkin viimeiset kaksi viikkoa, joten tsemppiä sinne! Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, realismi pitää aina olla mukana :) Mukavaa joulun odotusta!

      Poista
  3. Tsemppiä! Ehkä sinua kummittelee alkusyksyn innostus, josta on vaikeaa päästää irti ennen kuin on ihan pakko. Rimanalitus rentouttaa ja auttaa suuntaamaan voimat oikeisiin asioihin. On vaikeaa höllätä itselle tärkeässä aiheessa, kun on haaveillut siitä pitkään ja haluaa olla siinä tosi hyvä. Mutta hyviä meistä tulee, niistä muutamista (tai monista) uusintatenteistä huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä tarvitaan! Totta, on hankalaa laskea rimaa, kun haluaisi oikeasti oppia kaikki tosi hyvin... Mutta tässä vaiheessa ei muu auta, kun aika on rajallinen ja jaksaminen myös. Onneksi kaikki tärkeät asiat kuitenkin kertautuvat luultavasti satoja kertoja opintojen ja työuran aikana :D Niinpä, tuskinpa ketään kiinnostaa uusintakerrat sitten vuosien päästä :) Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  4. Vaikka en itse opisekele, täytyy sanoa, että tuntemukseni ovat olleet viime aikoina hyvin samankaltaisia. Tuntuu tosiaan, että jaksamisen raja on tullut. Ei yhtään enempää jaksa. Minulla stressiä ja väsymystä aiheuttaa pienet lapset ja heidän hoitamisensa kaiken muun ohella. Menen perheneuvolaan juttelemaan tästä asiasta huomenna mieheni kanssa, sillä koen, että ulkopuolisten antama apu voi olla avain siihen, että uupumuksesta toipuminen voi alkaa. Kiitos sinulle tästä kirjoituksestasi ja voimia oikein kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tsempistä, sitä kyllä tarvitaan. Voimia kovasti sinullekin ja perheellesi! Tosi hieno juttu, että rohkenette hakea apua. Omastakin kokemuksesta tiedän, että jossain vaiheessa ulkopuolisen apu on tarpeen eikä uupumus ole mikään leikin asia. Toivottavasti saatte tarvitsemanne avun perheneuvolan kautta!

      Voimia ja jaksamista sekä iloa ja valoa joulunodotukseenne!

      Poista
  5. Moi! Mun yliopisto-opiskeluista on jo järkyttävät 16 vuotta, ja opiskelin aivan eri alaa, mutta sanon silti sanasen: kannattaa vähän laskea rimaa. Itse olin jopa niin kunnianhimoinen aluksi, että uusin tentin, jos en saanut täyttä arvosanaa. Kyllä. Näin tein. Aika pian huomasin, että vähempikin riittää. Valmistuin silti ihan erinomaisin arvosanoin. Tsemppiä toivotan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiitos kommentista ja tsempistä :) Totta, jossain vaiheessa pitää laskea omaa vaatimustasoa, varsinkin, kun tätä muutakin touhua elämässäni riittää. Ja huh, sinun rimasi on ollut kyllä vielä astetta korkeammalla kuin omani! Mutta tosiaan, joka hetki ei tarvitse ylittää itseään.

      Hyvää joulun odotusta! :)

      Poista

Kiva kun kommentoit ♥